Liigaseurojen myynti kipusi, tulos romahti

Jääkiekon SM-liigaseurat ovat kasvaneet merkittävää vauhtia: myynti on lisääntynyt nyt jo kahden kauden ajan, ja laajentumista on haettu myös uusilta liiketoiminta-alueilta. Valitettavasti kova kasvuvauhti näkyy kannattavuudessa, sillä Liigan tulos romahti pakkaselle. Liigaseurojen tuloskunto selviää konsulttiyhtiö EY:n perinteisestä, jo kuudetta kertaa julkistetusta SM-liigaseurojen taloudellista tilannetta käsittelevästä raportista. 

Viimeinen 15 joukkueen liigakausi 2023/2024 oli monenlaisten muuttujien maustama kokonaisuus. Kasvavan joukkuemäärän ensi kaudelle avautuvan liigan lisäksi joukkueet ovat rakentaneet jääkiekon ulkopuolisia liiketoimiaan. Muutokset ja seuraukset näkyivät suorasti tai epäsuorasti valtavana myynnin kasvuna jo toista kertaa peräkkäin. 

”Kasvu ei ole ollut enää koronakurimuksesta toipumisen aiheuttamaa huumaa, vaan oikeita askelia on otettu. Viime vuosikymmenen lopun reilusta 100 miljoonasta noustiin koronanotkon jälkeen kaudella 22/23 ensin 150 miljoonaan euroon ja viime kaudella 23/24 hurjaan 170 miljoonaan euroon”, johtaja Janne Aalto EY Suomen taloushallinnon neuvontapalveluista kertoo.

Kulut kasvaneet liikevaihtoa nopeammin

Mahtava myynnin kasvu on saavutettu merkittävien kulupanostusten avulla. Kulut ovat kasvaneet jopa nopeammin kuin liikevaihto: ne pompahtivat noin 30 miljoonaa euroa eli noin 20 prosenttia ylöspäin. Liigan liiketoiminnan kokonaiskulut olivat 185 miljoonaa euroa, minkä seurauksena yhteenlaskettu liiketappio oli murskaavat 11 miljoonaa. Vain kaksi seuraa ylsi positiiviseen käyttökatteeseen. 

”Tämä ei ole pitemmän päälle kannattavaa. SM-liigan kasvu ja siitä tienatut lisämiljoonat eivät tällä hetkellä jää seuroihin vaan valuvat niiden ulkopuolelle. Tietenkin suurin kuluosuus menee pelaajille, jotka sinänsä ovat täysin oikeutettuja korvauksiinsa”, Aalto toteaa.

Seurojen kulut nousivat kautta linjan: materiaalit ja palvelut 51 miljoonaan euroon (kasvua 23 %), henkilöstökulut 87 miljoonaan euroon (kasvua 17 %) ja liiketoiminnan muut kulut 43 miljoonaan euroon (kasvua 18 %). Ottelutapahtumien järjestäminen on kallistunut ja inflaatio on syönyt myös kuluttajien ostovoimaa. 

”Tappioiden kartuttaminen tätä tahtia ei kuitenkaan voi jatkua, sillä jossakin vaiheessa pääomat on syöty ja omistajien kärsivällisyys päättyy. Joukkueiden on parannettava tuloksiaan, jotta liiketoiminta pysyy pystyssä, mahdollisen pudotusuhankin näkökulmasta”, Aalto painottaa.

Suomi-Ruotsi-vertailussa Suomi kirimässä, heikko kruunu selittää eroa

Ruotsin Svenska Hockey League ylsi 14 seuran kokoonpanolla 201 miljoonan euron liikevaihtoon pienellä, noin kahden prosentin pudotuksella kuluneelle kaudelle.

”SM-liiga on nyt samassa tilanteessa kuin SHL oli kaksi vuotta sitten: kaudella 21/22 SHL kerrytti yhteenlaskettua liikevaihtoa 170 miljoonaa euroa. SM-liigan kasvu on kuitenkin ohittanut SHL:n kasvun etenkin muun liiketoiminnan osalta, ja toisaalta heikko kruunu selittää kehitystä”, Aalto toteaa.

Liigaseurojen liikevaihdoissa suuri hajonta: jako pieniin ja suuriin on selvä

Liikevaihdon kultamitali meni jälleen kerran, jo seitsemättä kertaa Oulun Kärpille 33,8 miljoonan euron liikevaihdolla. Tappara, HIFK ja Ilves olivat seuraavilla sijoilla 18,1 miljoonan, 17,3 miljoonan ja 15,5 miljoonan euron liikevaihdolla.  

Kovimmat nousijat liikevaihdolla mitattuna olivat 58 prosentin kasvulla HIFK ja 41 prosentin kasvulla Kärpät, mutta niiden harppaus selittyy pääosin muuta liiketoimintaa koskevilla yritysjärjestelyillä. 

Heikoimmat liikevaihtoluvut olivat edeltävän vuoden tapaan Saipalla ja Jukureilla. Saipa sijoittui runkosarjassa viimeiseksi, mutta Jukurit ylsi puolivärieriin asti, minkä perusteella siltä olisi voinut odottaa parempaa liikevaihtoa. 

”Liikevaihdon hajonta liigaseurojen välillä kasvoi kuluneella kaudella noin 30 miljoonaan euroon 19 miljoonasta eurosta. Se kertoo, miten suuria eroja seurojen sekä niiden taustayhtiöiden toiminnan laajuudessa on”, Aalto toteaa. 

Kannattavuus laahaa, kulut kasvaneet

Seuratasolla kannattavuuslukujen tarkastelu ei ole kovin iloista luettavaa: kuluvalla kaudella vain kaksi seuraa ylsi positiiviseen liikevoittoon (Kärpät ja Kalpa), kun edeltävällä kaudella tällaisia seuroja oli yhdeksän. 

Liiketulosten heikkoutta sekä seurojen taloudellista ahdinkoa kannattavuuden valossa korostaa myös se, että kuluneella kaudella peräti kuusi seuraa (HIFK, Ilves, JYP, Lukko, Saipa ja TPS) teki yli miljoonan euron liiketappiot.

Vastaavasti tilikauden tulos oli positiivinen vain kolmella seuralla (Kalpa, Lukko ja Kärpät), kun taas edeltävällä kaudella vastaava lukema oli yksitoista seuraa. 

Neljän seuran tilikauden tappio ylsi kuluneella kaudella yli miljoonaan euroon. Heikoimman tuloksen teki tälläkin kaudella TPS, joka kuitenkin paransi tulostaan edeltävästä kaudesta miltei miljoonalla eurolla. 

”Etenkin suuremmat seurat liittävät jääkiekon oheen muuta liiketoimintaa tukemaan ydinliiketoiminnan kannattavuusongelmia. Esimerkiksi liikevaihdon ja tuloksellisuuden valossa voidaan pohtia, onko jääkiekko enää edes näiden organisaatioiden ydinliiketoimintaa, vaikka se eniten mediahuomiota kerryttääkin. Muun liiketoiminnan kehittäminen on kuitenkin huomattavan positiivista sikäli, että seurat pyrkivät siten kasvamaan terveesti omavaraisiksi,” Aalto analysoi. 

Kolme suurinta seuraa kustannuksilla mitattuna olivat Kärpät, HIFK ja Tappara (18,8 miljoonaa euroa). Tapparan kustannukset olivat 12,8 miljoonaa euroa suuremmat kuin Jukureilla (6 miljoonaa euroa). Toisin sanoen suurimmat seurat panostavat menestyksen jahtaamiseen noin kolme kertaa enemmän kuin pienimmät.

HIFK:n ja Kärppien kustannusten voimakasta kasvua selittää osittain kauden 2023/2024 aikana käynnistetty ravintolaliiketoiminta. 

Viisi seuraa (HIFK, Ilves, KooKoo, Lahden Pelicans ja Kärpät) kasvatti henkilöstökulujaan yli neljänneksellä, kun taas seitsemällä seuralla kasvua (HPK, Jukurit, Kalpa, Lukko, Saipa, TPS ja Ässät) oli alle 10 prosenttia. HPK:n henkilöstökulut jopa supistuivat noin 4 prosenttia. 

”Henkilöstökulujen kehitys oli hyvin linjassa liiketoiminnan kokonaiskulujen kasvun kanssa, keskimäärin noin 17 prosenttia. Henkilöstökulujen kehitys heijastuu myös menestykseen: henkilöstökulujaan vähentänyt HPK löytyi kauden päätteeksi 14. sijalta, kun taas mitalistit kasvattivat henkilöstökulujaan yli 10 prosentilla. Pienimmillä seuroilla voi ilmetä haasteita kilpailukykyisen joukkueen kasaamisessa, sillä tänä vuonna kaikki mitalit menivät seuroille, joiden henkilöstökulut ylittivät 6 miljoonaa euroa”, Aalto mainitsee. 

Halvimmat pisteet Jukureilla – kalleimmat HIFK:lla ja TPS:llä

Ansaitun pisteen kokonaishinta sekä henkilöstökulut per piste ovat käyttökelpoisia tunnuslukuja kuvaamaan, kuinka tehokkaasti seura on onnistunut hyödyntämään rahallisen panostuksensa menestyksen tavoittelussa. 

Kumpaakin tunnuslukua tarkasteltaessa ero halvimman ja kalleimman pisteen välillä oli kasvanut edellisestä kaudesta noin 30 prosenttia. Eron kasvu kuvastaa sitä, että pienilläkin kustannuksilla pystyy menestymään runkosarjassa, ja että suuret kustannukset eivät ole voittojen tae. 

Halvimman pisteen onnistui keräämään molemmilla mittareilla Jukurit, jonka pisteen hinta oli 58 000 euroa. Suurimmat henkilöstökulut per piste kerrytti tänäkin vuonna TPS 84 000 eurolla, mikä on 10 prosenttia enemmän kuin edeltäneellä kaudella (77 000 euroa). 

Pisteen hinnassa TPS:n ohi kalleimmaksi kiilasi täpärästi HIFK 179 000 eurolla, mikä on yli 50 prosenttia enemmän kuin edellisellä kaudella (118 000 euroa). Henkilöstökuluihin tehdyistä mittavista panostuksista huolimatta HIFK ei yltänyt tälläkään kaudella loppuotteluihin.

Lisätietoja Katsaus liigaseurojen taloudelliseen tilanteeseen -raportista täällä.