Liigaseurat ovat selättäneet koronan – myynti on kohentunut merkittävästi, mutta kannattavuus romahti koronatukien poistuessa

Jääkiekon SM-liigaseurat ovat luistelleet viime vuosina taloudellisesti heikoilla jäillä koronapandemian vuoksi, mutta nyt kaukalot ovat vihdoin täyttyneet ja se näkyy liikevaihdon kasvuna. Konsulttiyhtiö EY:n perinteisessä, jo viidettä kertaa julkistamassa SM-liigaseurojen taloudellista tilannetta käsittelevässä raportissa todetaan, että kaudella 2022/2023 tapahtui merkittävä käänne parempaan.

”Liigan kasvua voi luonnehtia hulppeaksi yleisön kiinnostuksen paukuttaessa ennätyslukuja. Liigaseurat tekivät ennätysliikevaihdon, eikä se selity pelkästään ensimmäisellä koronan jälkeisellä täydellä kaudella, eikä Tampereen uudella hallilla, vaan kaikki seurat ovat pystyneet parantamaan kokonaisuudessaan”, summaa Janne Aalto EY Suomen taloushallinnon neuvontapalveluista.

SM-liigaseurojen yhteen laskettu liikevaihto oli 154,1 miljoonaa euroa, kasvua edellisestä kaudesta oli 36,7 miljoonaa eli 31 prosenttia. Myyntivolyymien kasvaessa myös kustannukset nousevat. Koronavuosien merkittävien kustannustukien puuttuminen selittää heikentynyttä tuloskehitystä. Koronatukia myönnettiin liigaseuroille edelliskaudella yhteensä noin 10 miljoonaa euroa. 

”Komean myynnin ohella on kuitenkin todettava, että myös kulut ovat kasvaneet roimasti, 27 prosenttia, minkä vuoksi yhteenlaskettu liiketappio painui pakkaselle 1,5 miljoonaa euroa. Kokonaiskulut nousivat 157,6 miljoonaan”, Aalto toteaa.

”Myös Ruotsin Svenska Hockey Leaguessa on palauduttu koronasta. Liikevaihto SHL:ssä nousi 204,8 miljoonaan euroon, mikä tarkoittaa yli 20 prosentin nousua. Liikevoiton suhteen Ruotsissakaan ei mennyt vahvasti, tappioksi kirjattiin 4,6 miljoonaa euroa, joka on toki sekin parempi kuin edelliskauden miinusmerkkinen 8,7 miljoonaa euroa”, Aalto toteaa.

Kassoissa ei ole pelivaraa

Vaikka jääkiekko vetää jälleen yleisöä, on seurojen taivaalla myös uusia tummia pilviä. Talouden todennäköinen hidastuminen saattaa vaikuttaa seurojen myyntiin, mutta tilanne on kuitenkin vankka ja omavaraisuusaste on noussut 41,7 prosenttiin, 4 334 katsojaan, mikä on suurin yleisömäärä sitten kauden 2014/2015.

”Kassatilanteen osalta on kuitenkin tärkeää huomata, että viisi suurinta seuraa muodostivat yli 17,3 miljoonaa euroa rahavaroista. Kymmenen seuraavan seuran yhteenlasketut rahavarat olivat vain 1,7 miljoonaa ja kolmella pienimmällä ne olivat alle 10 000 euroa. Puskureita kassassa ei käytännössä ole. Liigaseurojen on keskityttävä kannattavuuden parantamiseen ja kassavirran vahvistamiseen etenkin, kun Liiga avataan tulevaisuudessa. Jatkossa kassaa ei voi paikata keväällä pelaajien tyhjennysmyynneillä”, Aalto muistuttaa.

Talouslukujen kultamitalistit ja hännänhuiput

Jo kuudetta kautta peräkkäin liikevaihdon kultamitali meni Oulun Kärpille, joka keräsi 24,0 miljoonan euron liikevaihdon kaudella 2022/2023. Liikevaihdoltaan seuraavaksi suurimmat ovat mitalistiseurat Tappara ja Ilves. Näiden kolmen seuran liikevaihdot muodostivat yhteensä yli kolmanneksen (36 prosenttia) koko Liigan liikevaihdosta, ollen noin 55,9 miljoonaa euroa.

Kärppien liikevaihtoa kasvattaa kuitenkin alkuvuodesta hankittu ravintolaliiketoiminta (7,1 miljoonaa euroa). Pelkästään jääkiekkoliiketoiminnan liikevaihtoa tarkasteltaessa Tappara vei kärkipaikan 17,2 miljoonalla eurolla. Kärpät valuivat tässä tarkastelussa kuudennelle sijalle 10,8 miljoonalla eurolla.

Kovin nousija liikevaihdon suhteellisella kasvulla mitattuna oli Lahden Pelicans, joka onnistui kasvattamaan liikevaihtoaan 94 prosenttia edeltävän kauden 6,9 miljoonasta eurosta. Muita yli 10,0 miljoonan euron liikevaihtoon yltäneitä seuroja oli TPS ja HIFK.

Liikevaihdon osalta jumbosijalle jäi 5,1 miljoonalla eurolla Saipa. Suurimman (Tappara) ja pienimmän (Saipa) seuran välinen ero oli noin 18,9 miljoonaa euroa, joka antaa viitteitä siitä, kuinka suuria erot seurojen ja näiden taustayhtiöiden toiminnan laajuuden suhteen ovat Liigan sisällä.

Lähes kaikkien seurojen liikevaihto kasvoi edelliseen kauteen verrattuna, poikkeuksena Oulun Kärpät, jonka osalta puhtaasti jääkiekkoliiketoiminnasta muodostuva liikevaihto supistui noin 620 000 euroa edeltävän kauden 11,4 miljoonasta eurosta. Liigaseurojen keskimääräinen liikevaihto oli noin 10,3 miljoonaa euroa. Seuratasolla kasvu oli keskimäärin noin 2,5 miljoonaa euroa edeltävästä kaudesta.

Mediaaniliikevaihto oli 1,6 miljoonaa euroa keskiarvoa pienempi, noin 8,6 miljoonaan euroa. Mediaaniliikevaihdon ja keskiarvon välinen ero esittää hyvin, miten suurilla resursseilla saadaan kehitettyä liikevaihtoa tehokkaammin kuin vähäisimmillä resursseilla. Porin Ässät veivät kuluneella kaudella mediaaniliikevaihtojoukkueen tittelin.

Liikevaihdoltaan kärkeen sijoittuneet seurat sijaitsevat Suomen isoimmilla markkina-alueilla, poikkeuksena runkosarjassa kolmanneksi tullut Rauman Lukko, joka oli yhdeksän parhaan joukossa ainut seura, joka ei saavuttanut mediaaniliikevaihtoa.

Tampereen viime aikainen urheilullinen menestys sekä uusi areena näkyvät myös, kun liikevaihto suhteutetaan Tampereen kaupungin 249 000 asukkaan väkilukuun. Tämän pohjalta voidaan todeta, että jokainen tamperelainen on käyttänyt liigakiekon seuraamiseen keskimäärin 128 euroa, mikä tarkoittaa 32 prosentin kasvua edeltävään kauteen. Tamperelaisia enemmän kaupunkinsa jääkiekkoon keskimäärin kuluttivat juuri tamperelaisseurojen taakse päätyneen Rauman kaupungin yli 38 000 asukasta, jotka tukivat Lukkoa keskimäärin noin 209 eurolla kauden aikana.

Liigaseuroista yhdeksän päätti kautensa positiiviseen liikevoittoon. Liigan suurimman, lähes 1,5 miljoonan euron liikevoiton kirjautti Lahden Pelicans, joka menestyi kuluneella kaudella finaaleihin asti, jääden kuitenkin lopulta toiseksi Tapparan kiinnittäessä toisen perättäisen mestaruutensa. Kasvua oli edelliseen kauteen verrattuna 144 prosenttia.

Kolmanneksi suurin liikevoitto oli Ilveksellä, 1,21 miljoonaa euroa, joka sijoittui myös sarjassa kolmanneksi. Huolimatta hyvästä kaudesta Ilveksen liikevoitto sen sijaan laski 46 prosenttia.

Suurin liiketappio oli TPS:llä, huomattavat -3,1 miljoonaa euroa. Se oli lähes kaksinkertainen verrattuna listalla toiseksi suurimman liiketappion kirjauttaneeseen Rauman Lukkoon, jonka liiketappio oli -1,6 miljoonaa euroa. Runkosarjan yhdeksännen TPS:n kustannukset kasvoivat huomattavasti kuluneella kaudella henkilöstökuluista lähtien. Lukko sijoittui runkosarjassa kolmanneksi.

Henkilöstökulut kasvoivat

Liigan henkilöstökulut kasvoivat 8,5 miljoonaa euroa eli noin 13 prosenttia. Merkittävin kasvu henkilöstökuluissa keskittyi Ilvekselle, Tapparalle, Pelicansille ja JYPille.

Kuluneen kauden aikana liigaseuroille kertyi henkilöstökuluja yhteensä 72,5 miljoonaa euroa, keskimäärin noin 4,8 miljoonaa euroa/seura. Korkeimmat henkilöstökulut oli Tapparalla (noin 7,4 miljoonaa euroa), TPS:llä (noin 7,0 miljoonaa euroa) sekä Kärpillä (noin 6,3 miljoonaa euroa). Muiden seurojen henkilöstökulut asettuivat 3,1 miljoonan euron ja 5,8 miljoonan euron välille.

Jukurien henkilöstökulut olivat hännänhuippuna tälläkin kaudella: 3,1 miljoonaa euroa, mikä on alle puolet mestaruuden voittaneen Tapparan vastaavasta.

”Tamperelaisseurat kasvattivat henkilöstökuluja noin 2,6 miljoonaa euroa. Näiden lukujen valossa voidaankin arvioida, että kyseisissä joukkueissa on tehty panostuksia pelaajahankintoihin tulevat kaudet silmällä pitäen sekä myös mahdollisesti KHL:stä palanneiden kokeneiden suomalaispelaajien suhteen”, Aalto toteaa.

Pelaajabudjetti tuo usein menestystä, mutta pienemmälläkin voi pärjätä

Liigaseuroista henkilöstökuluihin nähden parhaiten sijoittuivat Porin Ässät, KooKoo sekä Ilves. Huonoiten suhteessa henkilöstökulujen kokoon pärjäsivät TPS, Oulun Kärpät ja Rauman Lukko.

Ilveksen ja Jukureiden esimerkki osoittaa, että Liigassa on mahdollista pärjätä ja menestyä pienempienkin.

Pisteen hinta nousi, kallein piste edelleen TPS:llä

Pisteen kokonaishinta on kuvaa kuinka paljon kukin seura käyttää rahaa menestyksen tavoitteluun SM-liigassa. Pisteen hinta -tunnusluku on laskettu jakamalla seuran kokonaiskustannukset kerrytetyillä pisteillä runkosarjassa.

Kokonaisuudessaan pisteen hinta kasvoi kuluneella kaudella merkittävästi, alhaisimman pisteen hinta nousi 46 000 eurosta 68 000 euroon ja suurimman pisteen hinta 124 000 eurosta 162 000 euroon. Vaihteluväli kalleimman ja alhaisimman pisteen hinnan välillä kasvoi 78 000 eurosta 94 000 euroon, eli 16 000 euroa. Keskimääräinen pisteen hinta oli 107 000 euroa.

Toista vuotta peräkkäisen kauden kallein piste meni turkuun TPS:lle, jonka kokonaiskulut olivat koko Liigan tasolla toiseksi suurimmat. TPS:llä yhden pisteen hinnaksi muodostui 162 000 euroa, kasvua 31 prosenttia.

Suurin loikka pisteen hinnassa oli Jukureilla, pisteen hinta nousi 55 prosenttia. Suurin lasku sen sijaan oli kaudella Porin Ässillä, 22 prosenttia.

TPS:n henkilöstökulut/piste kallein

Henkilöstökulut pistettä kohden -tunnusluku antaa viitteitä siitä, kuinka paljon kukin seura käyttää resursseja pelaajiin suhteessa seurojen menestykseen. Henkilöstökulut/piste-tunnusluku kasvoi huomattavasti kuluneella kaudella koko liigatasolla. Euromääräisesti kallein piste kasvoi noin 13 000 euroa edeltävän kauden 64 000 eurosta 77 000 euroon, kun taas halvin piste kasvoi noin 11 000 euroa edeltävän kauden 26 000 eurosta kuluneen kauden 37 000 euroon.

Keskimääräisesti henkilöstökulut/piste kasvoivat 13 prosenttia.

Halvimmat pisteet henkilöstökuluihin käytetyillä euroilla sai toista vuotta peräkkäin Mikkelin Jukurit, joskin 42 prosenttia kalliimmalla kuin edellisenä vuonna.

”Huomattava muutos selittyy joukkueen menestyksellä runkosarjassa, sillä joukkue sai kerättyä kuluneella kaudella 27 prosenttia vähemmän pisteitä edeltävään kauteen verrattuna”, Aalto huomauttaa.

Kallein piste -titteli siirtyi kuluneella kaudella Rauman Lukolta Turkuun TPS:lle, jonka henkilöstökulut/piste oli huomattavat 77 000 euroa.

Suurimman pudotuksen pisteisiin suhteutetussa henkilöstökuluissa teki Porin Ässät. Muutos oli 31 prosenttia, mikä selittyy pääasiassa Jukureiden tavoin joukkueen menestyksellä pisteiden valossa.

Lisätietoja Katsaus liigaseurojen taloudelliseen tilanteeseen -raportista täällä.