Paljastamatta tarkkaa ikääni sanotaan vaikka, että lapsuudessani teknologia ei ollut yhtä tärkeä osa jokapäiväistä elämää kuin nykyään. Muistan selvästi, kun saimme kotiimme ensimmäisen mikroaaltouunin (jes, mahdollisuus tehdä kaakaota ilman vanhempien valvontaa!) ja sen, kun isäni osti langattoman puhelimen työmatkaltaan Jenkeistä (jes, sain puhua puheluita rauhassa omassa huoneessani!). Olen aina ollut innoissani teknologioiden tarjoamista mahdollisuuksista, mutta en oikeastaan niinkään kiinnostunut siitä, miten ne tarkkaan ottaen toimivat. Samaten koulussa olin hyvä kielissä, mutta kielitieteisiin perehtymisen sijaan halusin käyttää niitä jonkin konkreettisen tekemisen välineenä. Siispä päädyin opiskelemaan Helsingin kauppakorkeakouluun, joka tunnetaan nykyään nimellä Aalto-yliopisto.
Valitsin logistiikan pääaineekseni, sillä se tuntui kaikista käytännönläheisimmältä ja vetosi maalaisjärkeeni ja haluuni tehdä asiat ”fiksusti”. Valitsin tietohallinnon sivuaineekseni yksinkertaisesti siitä syystä, että siitä olisi minulle varmasti apua konkreettisessa tekemisessä – ehkä ajan kultaamat muistot langattomista puhelimista ja muista lapsuuteni vekottimista myös vaikuttivat päätökseeni.
Pyrkimyksissäni konkreettiseen tekemiseen aloitin urani teknologiakonsultoinnissa. Opiskelukaverini tuntuivat suosivan liiketoimintakonsultin tehtäviä, mutta oma ensimmäinen työni oli SAP-konsultin tehtävä Logiswarella (myöhemmin yritysoston myötä IBM:llä). Tuolloin pidin liiketoiminnan konsultointia hieman liian teoreettisena ja ympäripyöreänä – nyt käsitykseni on muuttunut.