Työympäristö on unohtunut etätyökeskustelusta

Kauppalehden uutispäällikkö Maija Tamminen nosti kolumnissaan hyvin esiin, ettei työntekijöitä saa jättää ajelehtimaan etätyön ja läsnätyön aallokkoon (27.2. Etätyöntekijäkin tarvitsee johtajaa).

Suomessa useimmat yritykset ovat sallineet henkilöstölle ainakin osittaisen valinnanvapauden, joka useilla ihmisillä johtaa siihen, että kotitoimisto vie voiton.

Etätyöhön liittyvästä keskustelusta on unohtunut kuitenkin yksi näkökulma: työympäristö ja sen vaikutukset siihen, missä töitä on paras tehdä. Kotona ongelmana saattaa olla puutteellinen valaistus tai huono ergonomia – toisaalta plussana voi olla rauhallinen työympäristö. Toimistolla työn ergonomisista edellytyksistä huolehditaan nykyään melko hyvin, mutta toimiston häly tai kollegoiden keskeytykset saattavat häiritä keskittymistä paljonkin. 

Kuten kolumnissakin todetaan, monet yritykset ovat karsineet toimitilojaan, joka on suora seuraus etätyön suosion noususta. Neliöitä on vähemmän, joten niiden käyttötarkoitus tulisi miettiä uudestaan – mihin panostaa, kun iso osa työstä tehdään joka tapauksessa etänä?

Eikö työympäristöön kannattaisi panostaa nimenomaan nyt, jos tavoitteena on saada ihmiset takaisin pakottamatta? Fyysisen työympäristön tulisi mahdollistaa keskittymistä vaativaa työskentely vuorovaikutusta unohtamatta. Työympäristön pitäisi olla myös inspiroiva.

Useimmat nykyiset työpaikat tukevat kyllä työn vuorovaikutuksellisia puolia, mutta mitä tehdä, jos tiimitapaamisen lisäksi on pidettävä etäpalavereita asiakkaan kanssa, puhuttava luottamuksellisia puheluita ja keskityttävä Excel-taulukon täyttämiseen? Sulkeudutaanko vuorovaikutuksen jälkeen siivouskomeroon, koska soveltuvia työtiloja ei ole?

Henkilöstöä tulee myös johtaa ja auttaa valitsemaan erilaisiin tehtäviin soveltuvia työtiloja ja -työskentelypisteitä siten, että fyysinen tila tukee työntekoa. Tätä johtamista pitää peilata myös ihmisten henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, rooliin työyhteisössä ja kehittymistoiveisiin. Ihmisiä ei voi johtaa massana, vaan yksilöinä. Esihenkilön ei ole suotavaa vetäytyä etätöihin koko kesäksi, eikä esihenkilötehtävistä haaveilevankaan kannata niin tehdä. Vuorovaikutus on taito, jota täytyy käyttää ja harjoitella.

Työnantaja voi toki toivoa, että ihmiset palaavat toimistolle joko kokonaan tai osittain. Henkilöstö voi puolestaan vaatia, että he saisivat tehdä töitä aina siellä, missä heidän tuottavuutensa on parhaimmillaan. Moderni työ vaatii modernia johtamista ja ennen kaikkea muuttuneisiin tarpeisiin soveltuvan modernin työympäristön, joka ei ole sama asia kuin avokonttori!