EUT: maahantuonnin ALV kannettava tavaroiden saapumisvaltiossa

Tulkintaongelmat verotuksessa? Lue EUT:n linjaus maahantuonnin arvonlisäveron kantamisesta.

Euroopan unionin tuomistuin (EUT) linjasi päätöksessään C791/22 (Hauptzollamt Braunschweig, Braunschweigin päätullitoimipaikka, Saksa), että maahantuonnin arvonlisäveron kantamista varten maahantuontipaikkaa on tulkittava arvonlisäverodirektiivin mukaan, vaikka kansallisen arvonlisäverolainsäädännön ja tullikoodeksin perusteella voisi päätyä siihen, että maahantuonnin arvonlisävero kannetaan eri jäsenvaltiossa kuin missä tavarat ovat EU-alueelle saapuessa. Tapauksessa oli kyse siitä, voidaanko soveltaa tullikoodeksin mukaista tullivelan syntymistä koskevaa pykälää analogisesti myös maahantuonnin arvonlisäveroon, kun kyseisen pykälän mukaisesti tietyn euromäärän alittava tullivelka voidaan kerätä siinä jäsenvaltiossa, jossa laiton maahantuonti on havaittu, vaikka tavarat ovat saapuneet alun perin EU-alueelle toiseen jäsenvaltioon.

Tapauksessa oli kyse laittomasti EU:n ulkopuolelta Puolaan saapuneista savukkeista, jotka henkilö oli ostanut Puolan markkinoilta (savukkeissa ei ollut EU-alueen veromerkkejä) ja joita henkilö oli myynyt Saksassa. Saksan tulliviranomainen havaitsi tullikoodeksin vastaisen maahantuonnin ja Saksan tulliviranomainen kysyi EUT:lle lähettämässään ennakkoratkaisussa sitä, onko arvonlisäverodirektiivin vastaista soveltaa tullikoodeksin 215 artiklan 4 kohtaa analogisesti myös maahantuonnin arvonlisäveroon, kun kyseisen pykälän mukaan tullivelka katsotaan syntyneen siinä jäsenvaltiossa, jossa sen syntyminen on todettu, jos velan määrä on pienempi kuin 5000 EUR. Tulkintavaikeus maahantuonnin paikasta liittyi siihen, että arvonlisäverodirektiivin perusteella maahantuonnin arvonlisävero tulisi kantaa siinä jäsenvaltiossa, jossa tavara on sen saapuessa yhteisön alueelle.

EUT katsoi, että kyseisen tullikoodeksin pykälän soveltaminen tapauksessa on arvonlisäverodirektiivin vastaista. Perusteluissaan EUT toteaa, että vaikka tullimaksujen ja maahantuonnin arvonlisäveron kantaminen tapahtuu pääsääntöisesti samassa yhteydessä, on direktiivin ja tullikoodeksin välistä yhteyttä arvioidessa otettava huomioon se, että direktiivissä tämä yhteys liittyy pääsääntöisesti tullien ja maahantuonnin arvonlisäveron syntymisen ajankohtaan mutta ei paikkaan. Myös EUT:n oikeuskäytännössä on vahvistettu arvonlisäverotuksessa maahantuontipaikan ja tullivelan syntymisen paikan erillisyys. EUT katsoo perusteluissaan, että tullien ja maahantuonnin arvonlisäverotuksen erillisyyttä tukee myös verotuksen alueperiaatteen merkitys, eli tässä yhteydessä lähtökohtaisesti tullit kertyvät Euroopan unionille riippumatta siitä mikä jäsenvaltio ne kantaa, kun taas maahantuonnin arvonlisävero kertyy saman periaatteen mukaisesti siihen jäsenvaltioon, jossa tavaroiden lopullinen kulutus tapahtuu tai jossa kulutus on tarkoitettu tapahtuvan.

Päätös antaa mahdollisuuden arvioida uudelleen maahantuonnin arvonlisäverotusta koskevia päätöksiä, jos yrityksen tavaroiden maahantuonnin paikkaa on arvioitu tullikoodeksin näkökulmasta ja tavarat ovat saapuneet EU-alueelle eri jäsenvaltioon kuin missä maahantuonnin arvonlisävero on kannettu.